Sata syytä saa­pua Sa­loon

Vähemmän sanoja, enemmän ääntä – kulttuurimatkailu kunniaan

Mikä on kulttuurin merkitys Salolle ja salolaisille? Mitä kaupungilta ja eri toimijoilta halutaan ja minne ollaan menossa? Vuoden 2024 SaloJazz käynnistyi Musinessa Sata syytä saapua Saloon -paneelikeskustelulla, jonka aiheena olivat kulttuurimatkailun mahdollisuudet ja haasteet. Keskusteluun osallistuivat salolaistaustainen jazzrumpali Teppo Mäkynen, Salon uusi kulttuuripäällikkö Mikko Nortela, yrittäjä ja kunnallispoliitikko Stina Siikonen sekä Suomen Jazzliiton toiminnanjohtaja Maria Silvennoinen. Paneelin veti SaloJazzin toiminnanjohtaja Marko Heikura. Jotta keskustelu virittyisi oikeille taajuuksille, aivan ensimmäiseksi kuultiin Mäkysen avaussoolo rumpusetin takaa.

Keskustelussa pureuduttiin erityisesti siihen, millä tavoin kulttuuri ja matkailu voivat tukea toisiaan ja miten kulttuuri voisi olla vahvempi osa Salon identiteettiä perinteisen “Nokia ja urheilu” -mielikuvan sijaan. Viime vuosina on menty eteenpäin, mutta tuoreen kulttuuriohjelmankin myötä tarvitaan lisää yrittäjien, kaupungin ja kulttuuritoimijoiden yhteistyötä. “Pitäisi nähdä lähimmän pennosen yli, muutaman vuoden päähän”, kehotti Nortela. Mäkynen kiteytti muutossuunnan: "Olen onnellinen, että Salo on jo vuosia näyttäytynyt jazzkaupunkina. Näin ei todellakaan ollut silloin, kun itse olin nuori. Tänne on aina kiva tulla soittamaan ja tuoda iloa ihmisille."

Kulttuuri – talouskasvua, hyvinvointia ja itseisarvo

Kulttuuri on paitsi valtakunnallisesti merkittävä kasvuala, myös keskeinen osa kuntalaisten hyvinvointia ja paikkakunnan elinvoimaa. "Kulttuuriin investoiminen kannattaa. Jokainen sijoitettu euro voi tuoda jopa kolme takaisin", muistutti Silvennoinen ja viittasi kansainvälisiin esimerkkeihin, kuten Alankomaiden Gentissä tehtyihin kulttuuri-investointeihin. “Kulttuurin tulisi olla osa kaikkea päätöksentekoa. Luovat alat ovat suurempia kuin esimerkiksi paperiteollisuus. Pitäisi puhua investoinneista, ei tuista. Suomen maakuvassakaan kulttuuria ja kulttuuriperintöä ei vielä tunneta."

Salolla on jo strategiaankin kirjattu halu profiloitua kulttuurikaupunkina. Kun kulttuurin osuus on tähän asti ollut niukka, miten muutos saadaan aikaan?

“Kulttuuri saadaan budjetteihin vain sinnikkäällä tunkemisella”, totesi Nortela. Siikonen huomautti, että poliitikon näkökulmasta keskustelua syntyy ja asiat etenevät vasta kun tulee konkreettisia esityksiä, joihin päättäjien on pakko ottaa kantaa ja päättää asiasta jotakin. Kulttuurista pitäisi puhua rohkeammin, eikä pelkästään tilakysymyksistä. ”Päättäjät tarvitsevat raakaa dataa. Meidän pitää perustella hyvin, mihin rahaa käytetään.”

Nortela muistutti, että kulttuurilla on kuitenkin itseisarvo: raha kulkee sen sivussa. Salon uudessa kulttuuriohjelmassa panostetaan erityisesti kulttuurin saavutettavuuteen: taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten esteiden poistamiseen.

Tuhannen ja yhden yöpymisen tarinat

Kulttuuriin panostaminen nähtiin myös osana kestävää matkailua. Silvennoinen nosti esiin kulttuurin merkityksen matkailukohteiden houkuttelevuuden lisääjänä ja viipymisten pidentäjänä. “Kulttuuri voi olla kestävän matkailun muutosvoima, ja Suomi sen edelläkävijä: meillä on paljon potentiaalia. Näin todetaan myös Valtioneuvoston tuoreessa kulttuurimatkailun vaikuttavuusselvityksessä (avautuu uuteen välilehteen).”

"Tuhannen ja yhden yöpymisen tarinat – näistä pitäisi puhua. Kesätorstaisin hotellit Salossa ovat täynnä, mutta miten saisimme pidennettyä viipymiä?" pohti Nortela ja viittasi edelliseen kotikaupunkiinsa Kuhmoon, jossa kamarimusiikkitapahtuma tuo alueelle keskimäärin kuuden vuorokauden pituisia vierailuja. Myös matkailun hiilijalanjälki on pienempi, kun samassa kohteessa vietetään pitempi aika.

Siikonen nosti esiin haasteen siitä, miten tehdä kulttuurista ympärivuotista ja houkutella matkailijoita myös sesongin ulkopuolella: "Salossa majoitus on tunnettu haaste. Kakkosasukkaat ja mökkeilijät ovat jo nyt hyvä kohderyhmä, mutta miten saavutamme muut? Tarvitaan kokonaiselämyksiä: viihtyisä keskusta, kahvilat ja muut, jotta saadaan matkailijat jäämään. Tämä edellyttää myös sitä, että toimijat löytävät toisensa. Matkailijat hakevat usein helppoja kiinnittymiskohtia.”

Heikura peräänkuulutti ristipölytystä: saman viikonlopun trial-kisat ja jazzfestari voivat olla osa yhteistä tiedotusta. Tässä kaupungin viestintä ja markkinointi ovat tärkeässä asemassa yksittäisten toimijoiden tukena.

Julkista rahaa vai markkinaehtoisuutta?

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että julkisen tuen merkitystä ei sovi vähätellä. Vai pitäisikö jo sanoa julkisten investointien merkitystä? Marko Heikura totesi, että myös SaloJazzille kaupungin tuki on ydinlähtökohta. “On jokin varmuus, mistä lähteä suunnittelemaan seuraavaa tapahtumaa. Kassavirta voidaan sitten ohjata muusikoiden palkkioihin. Me olemme työllistäjiä. Kaupungin rahaa vaaditaan myös siihen, että saamme esittävän säveltaiteen tukea ympärivuotiselle toiminnalle."

Stina Siikonen kannusti kulttuuritoimijoita kehittämään markkinointitaitojaan, jotta myynti lisääntyisi ja elanto paranisi, vaikka julkinen tuki tarjoaisi kivijalan. Silvennoinen totesi, että kaikilla aloilla on toimijoita, jotka laittavat itsensä likoon. “Ellei ole draivia, ei pääse pitkälle."

“Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä lahjakkaita kertomaan itsestään ja hakemaan apurahoja”, huomautti Mäkynen. “Itse en esimerkiksi halua määritellä etukäteen yleisölleni, mitä he saavat. Haluan että ihmiset kuulevat jotain, mitä he eivät tiedä ja rakentavat tarinan omassa päässään. Vähemmän sanoja, enemmän ääntä.”

Mikä sitten olisi hyvä suhde markkinaehtoiselle rahalle ja kulttuurituille? Nortela totesi, että alojen välillä on suuret erot. Isoilla festivaaleilla lipputulojen osuus voi olla jo puolet. Silvennoinen muistutti, että eri paikkakunnilla on erikokoisia toimijoita. Sama malli ei sovi kaikkialle, on se sitten 50/50 tai 80/20. “Tarveharkinta on hyvä periaate, samoin monipuolisuus ja monimuotoisuus. Suomi on pieni markkina-alue, joten meillä on tärkeää luoda ekosysteemi, jossa toimijat tukevat toinen toistaan.”

“Riippuu kokonaisbudjetista minkä kokoinen rahasumma on merkittävä”, sanoi Nortela ja kertoi, että kaupungin tuessa pyritään yhä enemmän siihen, että myönnetty rahoitus olisi riittävä pikkurahan sijaan. Keskeistä on vaikuttavuus: kaupunki ei pyri saamaan määräysvaltaa, vaan aikaansaamaan hyvää toimintaa. Yhtenä uuden kulttuuriohjelman periaatteena on reilun taiteen periaate, siis että tekijöille maksetaan kohtuullinen korvaus.

Silvennoinen totesi, että nykytuet mahdollistavat paljon, mutta hallituksen leikkaukset hirvittävät. Koronan jälkeen tilanne ei muutenkaan ole ihanteellinen, muistutti Mäkynen. “Koronaa on seurannut laskukausi ja keikkoja on selvästi vähemmän. Nuorten muusikoiden mieliala on jo valmiiksi huono: moni miettii, onko hommassa mitään järkeä, jos koko ajan on seinä vastassa.”

Salon uusi kulttuuriohjelma 2025-2030 julkistetaan virallisesti Musinessa Kulttuurifoorumissa (avautuu uuteen välilehteen)12.11.2024.

Teksti: Laura Mänki

Kuva: Veli-Matti Henttonen